01.03.2014 - Estevalmennus, tasolla 100cm - kirjoittanut: Wikru

Upean näköinen ori ravaili maneesissa vastenhakoisesti. Se liikkui välillä sivulle, heilutteli häntäänsä ärtyneesti tai pysähtyi tyysti. Noreenilla oli täysi työ saada Mara kulkemaan eteenpäin, puhumattakaan sujuvasta käyttäytymisestä. "Okeei, tuo Mara pystylle sopivassa vauhdissa, sen jälkeen laukkaa ns. yksi kierros." Ohjeistin ratsukkoa. Mara kulki laukassakin hieman vastenhakoisesti, hyppäsi kumminkin yli kiitettävästi. Se laukkasi kierroksen hieman hitaasti, mutta ainakin laukkasi. "Yritä saada se menemään hieman kovempaa, käytä ennen estettä ja sen päällä pohjetta. Tällä kertaa näimme kovempaa vauhtia, ei kumminkaan kaahailua. "Tule seuraavaksi sarja" Sanoin kiinnittäen samalla viimeistä puomia. Mara laukkasi tällä kertaa esteille innokkaammin. Se hyppäsi notkeasti yli, selvästikkin paremmin kuin äsken. "Loistavaa! Kokeillaan hypätä seuraavaksi rataa" Huudahdin innokaasti. Mara hyppäsi esteet notkeasti, ei tietoakaan vastenhakoisuudesta. "Tämä tiittää tälle kerralle, voit aloittaa loppuverryttelyn." Palautteen annettuani lähdin pois maneesista.

26.02.2013 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: omistaja

Mara saapui tuontihevosena omistukseeni kasvattajaltaan Milena Brakrovalta. Lensin katsomaan oria ennen kuin olin valmis tekemeään ostopäätöksen. Tavattuani ensimmäisen kerran tuon upean mustan orin se vei sydämeni saman tien, vaikken vielä sen luonteesta mitään tiennytkään. Kasvattaja varoitteli minua orin kanssa tulevista ongelmista, mutta enhän minä välittänyt niistä vaan sen minkä päätän myös pidän, joten ori lentäisi kanssani Suomeen. Kirjoittelimme Milenan kanssa kaikki tarvittavat paperit ja lastasimme orin ongelmitta koneeseen, jotta kotimatka voisi alkaa.

Lento Maran kanssa sujui ilman ongelmia, kunnes tuli hetki taluttaa se ulos koneesta. Se katseli kauhuissaan ympärilleen höristen samalla outoon äänensävyyn. Hetken mietin olikohan tämä viisasta osaa hevonen, jonka luonteesta sen oma kasvattajakin varoitteli. Mara steppaili, hörähteli ja hyppeli pystyyn koko matkan trailerille saakka. Autoon lastaamiseen vasta aikaa kuluikin. Se ei millään suostunut astumaan askeltamaan lähemmäs vinkkaa. Yritin houkutella sitä kaikella mahdollisella: heinällä, porkkanalla, omenalla, mutta aivan turhaan. Tuntien kamppailemisen jälkeen sain orin viimein lastattua traileriin ja pitkä ajomatka kohti metsälammen ratsutilaa alkoi.

Tallin pihaan päästyämme vastassa odotteli tallin omistaja Sanna, joka toivotti meidät tervetulleeksi. Kävin esin tutustumassa tallin tiloihin, ennen kuin aloin purkamaan hevosen ja sen tavarat ulos trailerista. Kuulin tallin sisälle asti, kuinka ori potki trailerin seinä ja kiljui kovaan ääneen. Sanna katseli minua ja kuunteli tuota kauheaa meteliä sanoen: "taitaa olla aika villi asukas tulossa talliin?", enhän minä voinut muuta kuin nyökätä tuohon. Palattua trailerille aukaisin takaoven, jotta saisin oriin talutettua ulos. Vastassa kuitenkin oli hurjaakin hurjempi Mara, joka ei pysynyt aloillaan vaan steppaili rauhattoman, sen katse tuntui lyövän tulta. Menin rauhallisesti iroittamaan narua jonka varassa se oli kiinni. Saatuani sen irti ori vauhkoontui viel enemmän ja lähti peruuttamaan vauhdilla ulos trailerista. Se jatkoi riehumistaan tallinpihalla, potkien ja hypähdellen takajaloilleen. Yritimme Sannan kanssa saada orin rauhoittumaan, jotta saisimme sen turvallisesti talliin. Tovin kamppailun jälkeen Mara rauhoittui ainakin hetkeksi, jolloin saimme sen talutettua sille varattuun karsinaan. Se kuitenkin aloitti kamalan kiljumisen ja kuopimisen laitettuani karsinan oven kiinni. Lähdin rauhassa purkamaan kaikki muut mukanani tulleet tavarat talliin, mutta ori jatkoi metelöimistään. Päätimme Sannan kanssa olla välittämättä siitä, kunnes se tajuaisi lopettaa. Menimmä käymään toimistossa kirjoittamassa vuokrasopimuksen. Palattuamme talliin oli palannut se sama ihana hiljaisuus, mikä oli ennen Maran tuloa. Päätin pitkän päivän jälkeen lähteä kotiin lepäämään. Käskin Sannan ilmoittaa minulle heti mikäli orin kanssa ilmenee ongelmia.